SULO-lapsi syntyi kuin vahingossa

Jokainen tietää miten hankalaa on keksiä nimeä. Olipa se sitten koiran, bändin, veneen, lapsen tai tuotteen nimi mikä pitäisi synnyttää jostain ja jollakin idealla. Koska jokin The Idea siinä aina pitää olla.

SULO-tuoli on nimetty muotoilija-Petterin isän isän mukaan ja se oli aika selkeää. Ihana pappa, jonka muisto elää nyt arjessa mukana.

Mutta tuotteella pitää olla myös jokin tuotemerkki. Se on hyvin tärkeää. Jääkö se mieleen, tunnistetaanko se kaikkien merkkien joukosta? Kutsutaan sitä sitten logoksi, labeliksi, liikemerkiksi tai miksi ikinä,  sen tulisi olla enemmän kuin ihan mitä sattuu.

Viiva

SULO-tuolin ensimmäinen merkki/logo oli ja on yhä Yhden Viivan SULO. Muoto pidetään tässä rinnalla roikkumassa tästä eteenkin päin.

Sillä vapaalla kädellä, yhdellä katkeamattomalla viivalla kirjoittaminen on todettu nykyihmiselle haastavaksi. Vaikka ’SULO’ tässä tapauksessa ei ole mitään kukoroista kaunokirjoitusta on sen piirtäminen ihan keskittymistä vaativaa.

Jotkut kutsuvat viivalla piirtämistä muotopiirustukseksi ja harjoitellaan viikottain. Että sitten vaikkapa kaunokirjoitus sujuisi ja hahmottaisi muotoja paremmin yleiselläkin tasolla. Käden ja silmän yhteistyö vaatii aivotyötä. Se on hyvää harjoitusta. Vaikka sadepäivälle tai tylsyyden hetkeen oivaa ajanvietettä.

Voit tallentaa ja tulostaa alla olevan harjoitusarkin ja testata: onko viivan piirtäminen kuinka helppoa…

Kassista se lähti

Petteri joutui palaamaan logon äärelle uudelleen, kun Habitare-messut lähestyivät. Pienessä tiimissä Whatsup laulaa välillä, kun Petteriltä kärtetään mielipidettä. Tai Hanna kärttää.

”Jos meillä olisi kassi, niin millainen kassi se olisi?”

Tiimin perheyrittäjät Jaakko ja Hanna ovat muutaman kerran Chicagossa NeoCon-messuilla nähneet hienoja kasseja. Petterikin oli ostanut MoMasta kerran hienon kassin.

Asia selvä. Työjako oli että Petteri miettii miten logoaan haluaa käytettävän ja Hanna valitsee kassin, koska Hannalla oli enemmän empiiristä testausta takana. Onhan Hannalla kolme lasta ja sherpana olosta mittavaa dataa.  (HUOM! Sherpa ei ole vain kantaja, vaan etenkin opas haastavissa olosuhteissa.)

Petteriltä tuli pian neljä vaihtoehtoa, joista hauskoin oli neliörinki. Sen muoto sopi myös kassiin hienosti.

Siinä sivussa, kun Petteri käänteli SULOa ympäri, ämpäri ja peilikuvaksi, hakien hyvää graafistavisua, sieltä kurkistikin lapsi! Istuva lapsi vieläpä. Oliko hän siellä Yhden Viivan Sulossa jo – on arvoitus. Mutta yksi pallura pallon sisään ja siitä tuleekin lapsi. Joskus se vain on vahinko, toivottu ja iloinen, mutta vähän niin kuin vahinko kuitenkin.

”Nyt muuten tuli hyvä logo.”

Niin muuten tuli. Kassiksikin löytyi tarpeeksi vahvasta kankaasta, ihan hyvillä ompeleilla valmistettu kassi, jossa on tarpeeksi pitkät kahvat ja hyvän mallinen pohja, että kaikki mahdolinen pysyy hyvin kyydissä. Hyvä, hyvä!

jk. Kasseja on Habitaressa jaossa joka päivä rajoitettu erä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *